Hyviä sekä huonoja uutisia.


Aloitetaan niillä hyvillä.

Palasin illalla Viitailan näyttelyistä. Vaikka osallistujamäärä oli pieni, oli tunnelma mikä mahtavin! Itselle sopivan rauhallista, mutta kuitenkin sosiaalista menoa. Näyttely oli kaksipäiväinen, ja jäin muutaman muun marsuharrastajan kanssa paikanpäälle yöksi. Iltaa vietettiin yhdessä grillaten ja marsuasioista jutellen, täydellisen Suomalaisen kesäillan tunnelmissa.... marsuharrastajan unelma! Mållen (När Det Blåser På Månen) oli tarkoitus tulla mukaan Pet-luokkaan, mutta sai valitettavasti köniinsä isältään muutamaa päivää ennen näyttelyä, josta syystä jäi kotiin. Brotherhoods Cavies Tiberius, eli Taubert, osallistui ensimmäisen kerran UML luokkaan, ja meni paljon odotettua paremmin! Lauantain UML -Rop 2 -Tuomarin Suosikki -Cert Petistä ei lauantaina saanut mitään. Sunnuntain UML -Tuomarin Suosikki Sunnuntain Pet -PPM2 (eli Epetkortti!)

-KuMa (jos nyt muistan oikein) Eli hyvin tyytyväisinä ja onnellisina lähdettiin kotiin! Kiitos kaikille osallistujoille, sekä SMY:n aktiiveille onnistuneesta näyttelystä sekä hurjan mukavasta illanvietosta! <3

Ja sitten niihin huonoihin. Kotiin palattua tietenkin ensimmäisenä aloin purkaamaan tavaraa, Taubert sai hexocil pesun ja pääsi sen jälkeen omaan häkkiinsä. Uskoisin että jos marsu osaisi huokaista, Taubert varmasti olisi huokaissut helpotuksesta kun sai rankan näyttelyviikonlopun jälkeen kömpiä omaan pieneen mökkiinsä. Oma koti kullan kallis. Seuraavaksi oli kaikki kotona olleiden marsujen ruokkiminen ja hoitaminen, olivathan ne olleet eilisaamusta asti yksinään. Kun avasin häkin oven ja katsoin mammahäkkiin, missä leikattu uros Fredi, sekä mammamarsu Bönan vauvoineen sekä viimeisillään tiineenä oleva Friduliina asustaa, Friduliina löytyi mökistään ikiuneen vaipuneena. En pystynyt muuta kuin istua alas, ihan epätoivon ja tuskan vallassa aloin itkemään, ja jopa vollottamaan (anteeksi naapurit). Joka ikistä marsupoikuetta olen odottanut kuin se olisi minulle se ensimmäinen. Mutta tätä poikuetta jotenkin vieläkin enemmän. Friduliina on niin rauhallinen ja leppoisa marsu. Niin kaunis, kauniit korvat, hyvin hyvin hieno ja tasainen suklaan väri. Englannissa voittanut liudan ruusukkeita ennenkuin sen sain, ja oli ehkä tärkein palapelin palanen suklaaprojektin alkua ajatellen. Friduliina oli minun pieni lupaava tähteni, ja odotin niin kovasti näitä poikasia, ja Friduliinan tuleaa näyttelyuraa. Samalla kun kasvatukselliset seikat pyörii mielessä myös rakkaan lemmikin poismeno sattuu. Miksi olin näyttelyissä, miksi en ollut kotona. Olisin ehkä huomannut että jokun oli vialla, olisin ehkä voinut auttaa. Oi miksi kävi näin minulle, oi miksi kävi näin sinulle Friduliina. Miksi kävi näin teille pienet poikaset :( Toivottavasti ette joutuneet kitumaan kauan. Katsotaan nyt tuleeko tästä yhtään mitään. Lepää rauhassa Wilfreda 1.9.2015-31.7.2016


UUTISET